आवृतं ज्ञानमेतेन ज्ञानिनो नित्यवैरिणा ।
कामरूपेण कौन्तेय दुष्पूरेणानलेन च ॥ ३९ ॥
Alunperin viisaan elävän olennon puhtaan tietoisuuden peittää siten hänen ikuinen vihollisensa himo, jota ei voida koskaan tyydyttää, ja joka polttaa kuin tuli.
On olemassa peite, joka verhoaa elävän olennon puhtaan tietoisuuden. Tämä peite on himo, joka ilmenee kolmenasteisena. Keskellä olevan henkilön on kietonut otteeseensa tulinen himo. Savun peittämä tuli symbolisoi ihmiselämää. Pölyn peittämä peili kuvastaa eläimen tietoisuutta, ja kohdun suojaamaa sikiötä verrataan puiden ja kasvien tajuntaan.
Arjuna kysyy Kṛṣṇalta: “Oi Vṛṣnin jälkeläinen, mikä oikein saa ihmisen jopa tahtomattaan tekemään syntejä, aivan kuten pakon ajamana?”
Johon Kṛṣṇa vastaa: “Oi Arjuna, se on vain intohimoisuuden laadun yhdeydestä syntyvä himo, joka myöhemmin muuttuu vihaksi ja on tämän maailman kaikkinielevä syntinen vihollinen.”
Kun elävä olento tulee yhteyteen aineellisen luomakunnan intohimoisuuden laadun kanssa, hänen ikuinen rakkautensa Kṛṣṇaan muuttuu himoksi
Tyydyttämätön himo puolestaan muuttuu vihaksi; viha kehittyy harhaksi, ja harha saa elävän olennon jatkamaan aineellista olemassaoloaan.
Bhagavad-gita kuten se on 3.36-39
